Hiki puskee otsalle

Harmi, ettei tässä seuraa ääntä ja hajua, sillä Dar es Salaamia ei voi ymmärtää ilman niitä. Nimi tarkoittaa rauhan satamaa.

Metsäsuomalaiselta vaatii sopeutumista ihmispaljouteen ja meteliin. Yritimme tiistaina aamupäivällä (me olemme siis valokuvaaja Terho Aalto ja toimittaja Hanna Antila-Andersson).

KariakootorillaTA.jpg

HANNA:
Iltapäivällä olikin 37 astetta lämmintä varjossa ja ilman kosteusprosentti siellä 90:n vaiheilla. Terhon kameralaukku alkoi painaa. Hänen paitansa kastui sisältäpäin. Piti päästä lepäämään. Se ei ole ihme yölennon jälkeen.

Dar es Salaam on Tansanian tosiasiallinen pääkaupunki, vaikka sisämaassa sijaitseva Dodoma onkin hallinnollinen pääkaupunki. Käytännössä bisnes ja hallintokin toimivat Dar es Salaamissa. Täällä asuu virallisesti kolme miljoonaa ihmistä ja epävirallisesti varmaan toinen mokoma. Tätä kaupunkia ei ole suunniteltu näin monille autoille ja ihmisille.

Eksyimme sokkeloiselle keskikaupungille, jonka intialaiskorttelit näyttävät toinen toisiltaan. Mutta löysimme takaisin pienen suunnistamisen jälkeen.

Terho otti paljon kuvia Kariakoo-torilta.

Paikallisen hankejohtajan Marco Lyamuyan piti olla meitä vastassa. Koska hän sairastui, hän odottaakin meitä 800 kmn päässä Singidassa. Saimme paljon moitteita häneltä Kariakoo-torille menosta. ”Te valkonaamat olette hulluja. Siellä voi päästä hengestään.” No, meillä ei ollut isoja pulmia.

TERHO:
Darissa on kallista: jos haluaa ottaa kuvia ihmisistä, siitä pitäisi maksaa. Olenkin omaksunut tavan ottaa kuvan ensin, ja kysyn myöhemmin luvan, ja neuvottelujen jälkeen päätän että en ota kuvia. Strategia on toiminut pikkukamerallani, ei järjestelmäkameralla. Moraalitonta? Ei, yritän vain omaksua paikallisen kiireettömän ajattelun ja sulautua joukkoon, mikä tosin ei ole kovin helppoa tällä naamalla.

Tänään näin ensi kerran Intian valtameren. Ajelimme taksilla läpi omituisten pikkukujien, välillä peruuttaen, kun kuljettajamme hävisi henkien taiston kapeilla, ahtailla kaduilla. Kolmen tunnin sessio matkoineen ja odotteluineen maksoi 17.50 euroa.

Poikkesimme pieneen taiteilijaosuuskuntaan, jossa työskentelee yhteensä 100 taiteilijaa. Lateksitauluja oli pilvin pimein, ja tuotanto kuin liukuhihnalla, siis kuitenkin verkkaista.

Sää on helteistä edelleen. Uskon näin, sillä paikallisetkin valittavat että on liian kuuma. Päälakeni on kärventynyt, vaikka tullessa ajattelin että ostan hatun. Helppoa? Hattukaupan löytäminen on vaikeaa, sillä täällä on käytettyjen varaosien kortteli, moottoripyörä kortteli, jne. Väliaikaisratkaisu on huivi.

Huomisaamulla meitä tullaan herättelemään bussimatkalle, aamulla klo 11.30, mikä tarkoittaa 05.30! Aika on täällä hieman erilaista kun muualla. Kellotaulu on ikään kuin peilikuva, ylhäällä on nro 6 ja alhaalla nro 12 jne. Joka tapauksessa ABC-linjan kuski tulee aamulla kolkuttelemaan, ja pääsemme uuden uutukaisella bussilla noin 9-10 tunnin siirtomatkalle Darista Singidaan.

Lisää juttua tulee sieltä, jos Jumala, ja sähköyhtiö suo.

Jätä kommentti

css.php