Lariam-unia ja unettomuutta

_MG_3939.jpg

 

TERHO

Singidassa ei ole mitään syytä pysähtyä, vain jos jää yöksi matkalla muualle. Näin neuvoo Lonely Planetin opaskirja. Täällä sitä taas kuitenkin ollaan, ja kokemuksia kertyy.

Hanna taisi jossain aiemmassa blogissa kertoa aamuviiden yllätyksestä imaameineen ja muine äänineen. Minun täytyy kyllä palata tähän asiaan vielä kerran.  Tänä aamuna meteli oli sietämätöntä ! Ensin televisio mölyää naapurustossa ,  tietenkin niin kovaa kun toosasta lähtee, toisaalla huutaa radio musiikkia pauhaten samalla kaavalla.  Superbassoreggae auto matelee läpi kaupungin resonoiden seiniä  kaikilla wateillaan.

Tasan viisi aamulla kajahtaa minareetista pitkä saarna, ja sen loputtua toinen minareetti alkaa laulaa aamuohjeita, sitten kirkkokuoro ja oman majapaikkamme television musiikkikanava, tietenkin täysillä äänillä.  Ihmiset huutavat toisilleen, jotta kuulisivat mitä toinen yrittää sanoa vahtikoirien ulvoessa librettoa tähän kaaokseen hetkenä jolloin REM-unen pitäisi olla parhaimmillaan.

Onneksi sähköt katkesivat ja tuli hiljaisuu, jota lähdin Afrikasta hakemaan. Onni kestää kolme minuuttia. Minulla on sellainen olo kuin sänkyni riippuisi diskon katossa pahimpaan biletysaikaan.

No, olihan minulla uniaikaa ennen kakofonian alkua. Käytän malarian estolääkkeenä Lariamia, jonka maine on huono johtuen sen sivuvaikutuksista, mutta aine on tehokas taudin torjuntaan.  Sivuoireita ovat mm painajaisunet .

Lariam-unia osa 1: Marco ajaa hurjaa vauhtia Jesus Love- bussia (täällä on oikeasti sen niminen bussifirma.) Minä kampean täpötäyden bussin ikkunasta ulos ja roikun juuri ja juuri kyydissä kunnes lennän tienpenkalle selälleni. Ympärilleni alkaa kerääntyä tietyömiehiä ja nousen ylös jatkaakseni matkaa. Miehet seuraavat rinnallani ja he ovat aivan sinisenharmaita kuokat olallaan, kuin sarjakuvasta.  He etsivät uimahallia. Jatkamme kulkuamme pitkin tienposkea kunnes pysähdymme hetkeksi, ja eräs heistä avaa suunsa ammolleen ja loppujen lopuksi näen vain pimeätä.  ”Joku kuolee tänä yönä!” kuiskaus tulee tuosta mustasta aukosta!

Avaan silmäni ja korvani aiemmin kuvaamaani aamuhetkeen, ja sanon että:” #!%6!!!!” , nyt riittää. Pujahdan hyttysverkon alta ja nappaan pöydältä  ”Tuulen varjo” kirjan ja pakenen Barcelonaan, hetkeksi.

Sunnuntaina Dar Es Salamiin, ja tiistaina taivaaseen, tai ainakin melkein. Hinnasta päätellen.

2 kommenttia artikkeliin “Lariam-unia ja unettomuutta”
  1. avatar Taina sanoo:

    Toivottavasti laitat lonely planetiin korjauksen Singidan kohdalle; jokaisen pitäisi kokea tuo aamun kaokofonia !! ja Lariam-unista kannattaa ottaa opikseen ja vaihtaa ensi kerralla Malaroneen !!
    terv nimim. ”rotat järsivät rintakehääni öisin”

    Tervetuloa kohtapuoliin takaisin Suomeen, täällä odottavat edelleen korkeat hanget ja loppuviikolla pakkaset 🙂

  2. avatar Päivi Ojala sanoo:

    Terveisiä sinne keskelle ei mitään, Hanna ja Terho täältä hiljaisesta Hämeenlinnasta. Mukava nähdä kuvasta, että Hanna on saanut jossain välissä kunnon rusketuksen kasvoilleen (mihin ihmeeseen siellä muuten tarvitaan karvahattuja…). Terholle toivotan hyviä unia (eli vähemmän aamumeteliä ja painajaisia).

Jätä kommentti

css.php