Päätöksenteko vaatii vankkoja perslihaksia

HANNA

Takapuoli on levinnyt varmaan 10 senttiä, vaikka Afrikkaa pidetään nälän mantereena.

Syitä on useita.

Kuten Terho aikaisemmin kertoi, tämä maa on täynnä mama Yomboja, jotka vaativat syömään kaiken pöytään tuodun ruuan, koska vain hullu jättää tilaisuuden syömiseen käyttämättä.

Toinen takapuolen leviämiseen vaikuttava tekijä on täkäläinen kokouskäytäntö.

Tansaniassa on mahdotonta tehdä päätöksiä ilman laajoja konklaaveja, joista asioista diskuteerataan ruotsalaiseen malliin, mutta paljon pitempään ja paljon useammin samat asiat toistaen.

 

Tavallinen kokous menee niin, että ensin odotellaan kaikki osanottajat paikalle. Jos ajankohdaksi on ilmoitettu klo 10, todennäköisesti kokous alkaa klo 11. Koska kaikki tietävät tämän, kukaan ei tule paikalle ajoissa, paitsi valkoihoinen.

Aloituksen jälkeen todetaan, miksi ollaan täällä. Sitten kiitellään kaikkia osapuolia ja todetaan, että tästä asiasta olisi pitänyt kokoustaa jo aikaa sitten.

Tämän jälkeen kaikki puheenvuoron käyttäjät toteavat omissa puheenvuoroissaan nämä asiat uudelleen.

Ensin kiitellään puolin ja toisin. Pienen lämmittelyn jälkeen päästään kiinni epäkohtiin, joita sitten löytyykin runsaasti.

Niitä ei koskaan esitetä suoraan vaan verhotusti. Vaatii tarkkaa korvaa huomata, että puhutaan ongelmasta. Jos suomalaiseen tapaan panee asiat halki poikki ja pinoon, neuvottelukumppani menee kipsiin, eikä synny minkäänlaisia päätöksiä.

Lopuksi vielä kiitellään uudestaan hyvästä yhteistyöstä ja luvataan samaa jatkossakin.

Kokouksessa päätettyjen asioiden toimeenpaneminen on jo toinen juttu. Todennäköisesti toimia saa penätä kerran, jos toisenkin ennen kuin ne toteutuvat, vaikka kokouksessa kaikki oli ihan selvää.

Tulee jotenkin neuvostoliittolainen olo.

 

Yksi syy innokkaaseen kokousten pitoon on varmasti täkäläinen päivärahakäytäntö. Jos osallistuu kokoukseen toisella paikkakunnalla, on oikeutettu päivärahaan, joka riippuu paikkakunnasta. Maaseutukokouksesta tienaa vähemmän kuin kaupungissa pidetystä.

Monet pienipalkkaiset virkamiehet paikkaavatkin mukavasti rahatilannettaan osallistumalla aktiivisesti kokouksiin.

Monesti kokoukset antavat myös mahdollisuuden ottaa torkut kesken päivän, mutta ei valkoihoiselle, joka istutaan aina kaikkien eteen puheenjohtajan viereen.

2 kommenttia artikkeliin “Päätöksenteko vaatii vankkoja perslihaksia”
  1. avatar Taina sanoo:

    Hei Hanna!
    On ollut kyllä nautinnollista lukea näitä teidän juttujanne. Sen puoleen voisitte olla siellä pitempäänkin ;)). Tuosta päivärahakäytännöstä en ole tiennytkään; sehän selittää paljon !! Ja että msingin kyläpäällikkö ei ollutkaan ainoa kokoukseen nukahtanut 😉
    Täällä pikkuhiljaa odottavat ..vanhojen tanssit…pakkanen…ja lisääntynyt lumi !! Niin ja ainahan voi aloittaa talvidieetin, jos on tullut syötyä ugalia liikaa 😀
    Taina

  2. avatar elovena sanoo:

    Tervehdys! Mielenkiintoinen kokoustapa. Eipä paljon eroa hämeenlinnalaiskokouksista sikäli kuin olen kuulllut nykykäytännöstä. Omaa kokemusta ei ole.

    Terveisiä Hauholta, meillä on kolkytä pakkasta, melken.

Jätä kommentti

css.php