Täällä tulee vilu

IMG_0533.jpg

Turkki tuli tarpeeseen Helsinki-Valtaalla. 

HANNA 

Tunnelma meinasi tiivistyä sunnuntaiaamuna Julius Nyereren lentokentällä, kun kaikki Busara-festarien eurooppalaisvieraat pyrkivät samaan koneeseen järjestäytymättömässä jonomuodostelmassa.

Lämpötilaero sunnuntaiaamun ja -iillan välillä oli 65 astetta. Jos lähtöselvityksessä hiki virtasi, Helsinki-Vantaalla paljaita varpaita paleli aika lailla.

Itä-Afrikan kiertue meni hämmästyttävän hyvin. Tappioihin voidaan kirja ainoastaan yksi Heathrown vessaan pudonnut kännykkä ja ainakin toistaiseksi vielä matkalla oleva jousipyssy.

Sinänsä harmi, josseivät Terhon saamat jousi ja nuolet koskaan tule perille. Ne olivat hadzabeig-paimentolaisten ensimmäiset kenellekään ulkopuoliselle lahjoittamat.

Hadzabeigit käyttävät kuulemma yhä nuolissaan tappavaa myrkkyä.

Etukäteen meitä varoiteltiin, että varmasti osa mukana olleista kameroista ja parista läppäristä katoaa pitkäkyntisille. Päin vastoin, muutaman kerran taksimiehet huutelivat perään, kun jotain oli unohtunut taksiin.

Uhkaavia tilanteita ei tullut eteen. Ihmiset olivat koko matkan ystävällisen uteliaita, vaikka eivät aina suostuneetkaan kuvattaviksi. Useimmiten kuitenkin suostuivat ja ilomielin.

Oli hienoa päästä tutustumaan koululaisten perheisiin ja hämmästyttävää, että he päästivät näkemään elämäänsä ihan sellaisena, kun se on.

Hämmentävää oli, kuinka paljon tansanialaisessa koulussa vielä käytetään ruumiillista kuristusta.

Vielä hämmentävämpää oli, että koululaiset eivät oikeastaan osanneet pitää sitä pahana. Perusteluna oli se, että koulussa on kuitenkin määritelty, montako kepiniskua saa. Kotona voi sen sijaan tulla vaikka minkälainen rökitys.

Terho saattaa jossain vaiheessa vielä kirjoittaa tuntemuksiaan, mutta itsekin pääsin kokemaan paljon uutta, vaikka Tansania on ennestään perin tuttu maa.

Lapset tekevät siellä todella paljon töitä. He kantavat vedet, puut ja kuokkivat pellot. Esimerkkikoulualaisemme olivat kaikki pienikokoisia, mutta hartioissa ja käsivarsissa oli papua. Ehkä maissi- ja hirssipuuron tarjoama energia ei riitä kasvamiseen.

Hiljaisuutta Tansaniasta ei löytynyt, vaan paljon meteliä, enimmäkseen ihmisten tekemää. Aamusella kyllä kukotkin kiekuivat kilpaa ja ihan keskellä Dar es Salaamia.

Terho otti tosi hienoja kuvia, joita nähdään varmasti myöhemmin muutamassakin näyttelyssä. Saattaapa syntyä myös juttu poikineen Hämeen Sanomiin.

Onpa outoa kirjoittaa blogia niin, ettei tarvitse koko ajan pelätä, että sähkö katkeaa.

Kati Rantanen viittasi Sauti za Busara -kommentissaan Sansibaria vuosi sitten koetelleeseen pitempään sähkökatkoon. Se kesti kolme kuukautta.

Mantereelta saarelle johtavaa kaapelia ei huollettu lainkaan sen takuuaikana, joka kesti 20 vuotta. Pian takuun päätyttyä kaapeli katkesi. Korjaustyö kesti kolme kuukautta.

 

Jätä kommentti

css.php